Tekoäly on tullut kouluihin ohituskaistaa, nopeasti ja ilman keskustelua sen roolista ja tarpeesta. Jotta opettajat, oppilaat ja vanhemmat ymmärtäisivät paremmin tekoälyn mahdollisuuksia ja rajoitteita, on tärkeää käydä asiasta laajaa yhteiskunnallista keskustelua. Tekoälyjärjestelmien käytöstä opetuksessa ei vielä ole kovin paljon tutkimusta, mutta siitä huolimatta opettajat halutaan nopeasti käyttämään niitä. Tämä on loogista, koska oppilaat käyttävät tekoälyä joka tapauksessa ja se on rakennettu sisään moniin digitaalisiin käyttöjärjestelmiin. Tekoälyä ei voi välttää, jos liikkuu digitaalisissa järjestelmissä.
Unesco vietti syyskuun alussa digitaalisen oppimisen viikkoa – AI and the future of education: disruptions, dilemmas and directions – ja sen jälkeen tutkija Ilkka Tuomi kirjoitti blogissaan: “Tekoälyn koulutuspolitiikka on täynnä etiikkaa, hallinnan riskejä ja tarvetta kehittää tekoälyn käytön osaamista nopeasti ja tehokkaasti. Haluamme saada aikaan kymmenessä vuodessa kaiken sen, mihin ihmiskunta käytti sata vuotta.” Tätä heijastelevat myös monet tekoälyn ja kielimallien käyttöä koulujen arjessa ohjaavat suositukset. Niissä opettajien halutaan hallitsevan käyttöön liittyvät riskit. Koulutuksen järjestäjien pitäisi olla järjestelmien erikoisasiantuntijoita. Oppilaiden toivotaan oppivan kriittisiksi tiedon analysoijiksi. Voiko oppiminen tapahtua nopeasti ja ilman vaivaa? Kokemuksen mukaan se vie kuitenkin aikaa.
Kun opettajia kuuntelee, käy selväksi, että koulujen arki on nykyään hyvin haastavaa, eivätkä digilaitteet ole sitä varsinaisesti helpottaneet. OAJ:n tekemän kyselyn mukaan viidennes opettajista arvioi digivälineiden parantavan oppimistuloksia ja sama määrä arvioi niiden heikentävän niitä. Kyselyyn vastasi yli tuhat opettajaa viime keväänä. Aiempi digiloikka sai opettajat varovaisiksi; älylaitteiden, kuten puhelimien käytön koulussa ajateltiin vauhdittavan oppimista, mutta hetken päästä niiden runsaan käytön todettiinkin haittaavan lasten ja nuorten keskittymistä ja oppimista. Syyskuussa puhelinten käyttöä koulussa päätettiinkin rajoittaa lailla. Älylaitteiden kielto oppitunneilla oli ratkaisu tilanteessa, jossa digitaitojen opettelu ei ole edennyt kouluissa eikä muutenkaan yhteiskunnassa. Digitaaliset taidot ovat kuitenkin se perusta, johon myös tekoälyn kanssa toimiminen nojaa.
Tekoälyjärjestelmien käyttö koulujen arjessa on täynnä ristiriitaisuuksia, joita ohjeistukset ja suositukset eivät ratkaise, mutta pyrkivät niitä loiventamaan. Kun teknologiaa ei ole kehitetty tarkoitukseen, yritetään ohjeistuksella ja koulutuksella korjata puutteita, joita järjestelmiin liittyy. “Uudet tekoälyjärjestelmät eivät noudata eurooppalaista sääntelyä ja siksi jotkut koulut kieltävät oppitunneilla tekoälyn käytön. Oppilaat käyttävät kuitenkin. Tämä tuo tilanteeseen ison ristiriidan”, sanoo Faktabaarin erityisasiantuntija Kari Kivinen, joka on mukana tekemässä opetusalalle yleiseurooppalaista ohjeistusta.
Ohjeistukset kohdistuvatkin tekoälyjärjestelmien hallinnan eettisiin riskeihin. Nimenomaan näiden koetaan vaativan opettajilta erityistä valveutuneisuutta. Näitä ovat tekoälyjärjestelmien vinoutumat, virheellinen ja puutteellinen tieto ja tietosuojariskit. Nämä riskit ovatkin opetusympäristössä kriittisiä ja ne liittyvät siihen, miten yleisesti käytössä olevat kansainvälisten, isojen toimijoiden kehittämät tekoälyjärjestelmät on suunniteltu ja rakennettu. Niiden arvoja ja toimintaa ohjaavat periaatteet ovat erilaiset kuin suomalaisten koulujen arvot tai pedagogiset tavoitteet. Näitä järjestelmiä ei ole suunniteltu opetukseen, vaan niiden suunnittelua ohjaavat käytön skaalaus ja arvontuotto.
OPH:n suositukset toteavat yleisesti, että kouluissa tekoälyavusteisen oppimisen taidot ovat tärkeässä roolissa ja opettajat vastaavat siitä, että oppilas käyttää tekoälyä oikein. Unescon raportissa korostetaan, että nimenomaan opettajat ovat oppimisen keskiössä ja heidän osaamisestaan pitää huolehtia, niin että he ymmärtävät tekoälyn riskit ja mahdollisuudet sekä osaavat käyttää teknologiaa pedagogisesti tarkoituksenmukaisella tavalla. Monet opettajat kuitenkin toteavat, ettei heillä ole tähän riittävää täydennyskoulutusta. Suomen kouluilla on vaihtelevat ohjeet tekoälyn käytöstä ja eri kunnilla on erilaiset resurssit toteuttaa opetusta. Yhtenäistä linjaa tekoälyn käyttöön ei ole.
OPH:n suositusten mukaan koulutuksen järjestäjä päättää minkälaisia digitaalisia palveluita kasvatuksessa ja koulutuksessa käytetään. Lähtökohta on, että niiden pitäisi olla eettisiä ja läpinäkyviä. Tekoälyjärjestelmien eettisyyttä on vaikea todellisuudessa arvioida, sillä järjestelmät eivät ole läpinäkyviä. Me emme tiedä millaiseen pohjatietoon, dataan, niiden tuottamat vastaukset perustuvat. Tilannetta kuvaa se, että koulut joutuvat koko ajan reagoimaan tilanteeseen, jossa tekoälyjärjestelmät eivät vastaa niiden tarpeita, ohjeistus kuormittaa opettajia, koulutuksen järjestäjät eivät tunne järjestelmiä ja oppilaat käyttävät eri tekoälysovelluksia innokkaasti.
Tekoäly tulee varmasti muuttamaan ja muovaamaan uudelleen sitä, miten opimme, opetamme ja ymmärrämme maailmaa, mutta meidän pitäisi sitä ennen kriittisesti arvioida käytössämme olevien järjestelmien yhteensopivuus niiden arvojen ja eettisten toimintasuositusten kanssa, joihin haluamme nojata. Muuten käy niin että järjestelmät muuttavat meitä.
“Ajattelua ei voi ulkoistaa tekoälylle”, totesi opetusalan eettinen neuvosto kannanotossaan jo vuonna 2024. Sisältääkö tämä kenties sen, että niinkin voi käydä?
Ritva Leino
Media-alan asiantuntija, tietokirjailija
Vastuullinen tekoäly ry:n hallituksen jäsen